huhtikuu 29, 2020 Marko Malvela

Urheilu on niukkuuden taidetta

Suomalainen urheilu elää niukkuudesta – ainakin taloudellisessa mielessä. Niukkuudesta elävä joutuu kituuttamaan kädestä suuhun ja valitsemaan mihin satsaa. Joitakin asioita jätetään tekemättä toisten asioiden kustannuksella. Kun niukkuudesta elävä koettaa ylläpitää esimerkiksi toimivaa taloutta, koettaa hän a) pitää suhteellisen hyvää kassaa, jotta arki rullaa, b) lyhentää velkoja realistisesti ja suunnitellusti ja c) kasvattaa puskuria yllättäviä menoja varten.

Onko tämä järjestys vallalla suomalaisessa urheilussa? Vai onko meillä tapana ennemmin huolehtia b) ja c) kylläisiksi? Elämmekö tulevaisuuden ”sitten kun”- maailmassa? ”Sitten kun”- maailmassa pilvilinnaa ovat tärkeitä. Lukuja, toimenpiteitä ja painopisteitä suunnitellaan siten, että ne tuottavat tulosta ”sitten joskus”, kun järjestelmät ovat kunnossa.

Hyvästä kassasta (a) huolehtiminen tarkoittaisi ahkeruutta juuri tässä ja nyt. Mitattavaa tulosta juuri tämän päivän harjoituksissa, palavereissa ja kohtaamisissa. A) vaatii hyvää suunnittelua. Vain silloin a) voi kasvaa täyteen potentiaaliinsa ja huolehtia osaltaan kohdat b) ja c).

Voisi myös sanoa, ettei kaiken satsaaminen tulevaisuuteen (b ja c) pelasta tätä päivää. Niihin liika satsaaminen voi olla jopa haitallista kaikille osille.